Minun tarinani

Paljon on aikaa vierähtänyt pikkuisen tytön kauppaleikeistä tähän päivään....

Lyhyt versio Linkedinissä ja alla vähän pitempi....

Tittelit

Päästyäni ylioppilaaksi, opinnot jatkuivat puutalousopiston sahalinjalla puuteollisuusteknikoksi ja sieltä matka jatkui opiskelemaan puunjalostuksesta vielä lisää eli puutalousinsinööriksi.
Pohjaton uuden oppimisen haluni vei askeleet Jyväskylän Avoimeen yliopistoon opiskelemaan yrityksen taloustieteitä ja aikuiskasvatustiedettä ja sieltä aikanaan varsinaisen yliopiston puolelle lukemaan johtamista pääaineena. Mutta ihminen tarvitsee valmentajana ja konsulttina muutakin kuin titteleitä, tarvitaan ennen kaikkea kokemusta!

Kokemus

Kun piti saada omaa rahaa elokuviin, kirjoihin ja tuleviin opintoihin, niin siivoojan työt alkoivat ja sitä riitti useiden vuosien ajan aina koulujen loma-aikoina. Työ opetti järjestelmällisyyttä, tarkkuutta ja ajanhallintaa.

Kun piti nähdä, mitä on kolmivuorotyö, niin liimaajan pesti alkoi vaneritehtaalla. Tämä työ opetti, että, jos on sisäinen motivaatio, niin sitä tekee mitä tahansa. Täällä syttyi rakkaus tehdastyöhön ja sen prosesseihin.

Kun piti saada työkokemusta sahalta opintoja varten, sain siirron sahalle ja puutavaramyyntiin. Täällä eteeni aukeni uusi maailma teollisuudesta ja sain opit asiakaspalveluun.

Kun piti saada kesäharjoittelupaikka ennen teknikoksi valmistumista, niin tieni toikin Jyväskylään myymään rakennustarvikkeita.

Valmentajan ensi askeleet alkoivat kansalaisopiston tuntiopettajana.

Kymmensormijärjestelmästä oli hyötyä, kun kasasin käsikirjoituksen VTT:llä tutkijoiden raporteista puulinjalle.

Kun piti oppia ihan oikeasti englantia tulevaisuutta varten, niin lähdin kansainvälisen kaupan kurssilla laskuttajaksi Felixstoween, Englantiin. Opin englantia, kulttuuria sekä tapaa tehdä töitä. Vaikka kieli ja tavat olivat erilaisia, niin "Maassa maan tavalla." -sanonta auttoi solahtamaan sikäläiseen elämänmenoon...

Minut valittiin historian ensimmäiseksi naispuoliseksi vuorotyönjohtajaksi Pellosniemen vaneritehtaille. Siellä pääsin soveltamaan elämässäni vaikuttaneiden huippu esimiesten toimintatapoja käytännössä. Lisäksi opin ihan uutta eli työergonomiaa, kehitysprojektin suunnittelua ja läpivientiä, asioita organisaatiokulttuurista ja työmotivaatiosta sekä pitämään kehityskeskusteluja johdettavieni kanssa.

Seuraavaksi minusta tuli tuotannonsuunnittelija viideksi vuodeksi tarralaminaattitehtaalle. Täällä opin, kuinka tehtaanjohtaja saa kaikki puhaltamaan yhteen hiileen luottamalla ja uskomalla johdettaviensa ammattitaitoon, kuinka materiaalivirrat tulee suunnitella, miten luodaan menestyksekäs tilaus-toimitus -ketju, kuinka muutosta johdetaan, kuinka organisaatiokulttuuri muodostuu, ja kuinka palavereja pidetään.

Tehtaan ylösajosta opin valtavasti tuotannon vetäjänä älytarratehtaassa, puhumattakaan oikeasta tiimityöstä, henkilöstön työhyvinvoinnin ylläpitämisestä, ajanhallinnasta, projekteista, sisäisestä tiedonkulusta, palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta....

Oli aika kuunnella ja lukea mm. johtamisen teorioita 1 v 9 kk (tämä aika minulla meni maisterin tutkinnon suorittamiseen...) ja todeta, että elämäni upeat esimiehet ja tehtaanjohtajat noudattivat käytännössä juuri hyvälle esimiehelle luettavia toimintatapoja! Oli aika käydä yrittäjäkurssi ja perustaa yritys.

Jyväskylän Avoin yliopisto astui elämääni uudelleen maaliskuussa v. 2007, kun aloitin siellä henkilöstöjohtamisen tuntiopettajana. Olen ollut tuntiopettajana Avoimessa yliopistossa ja sen lukuisissa yhteistyöoppilaitoksissa kaikki nämä vuodet, opetettavat kurssit ovat vain vaihdelleet vuosien aikana. Mutta aikaansa kutakin ja lopetin opettajan tehtävät tasan 12 vuoden jälkeen keväällä 2019. Oli aika keskittyä vain auttamaan organisaatioita.

Copyright (c) New Focus Oy